Välillä pysähdyn miettimään, saanko elää omaa elämääni? Vai kuuluuko minun elää tiettyjen normien mukaisesti, niinkun kaikki muutkin?
Teenkö oikeita ratkaisuja ja mitä muut niistä ajattelevat?

Kaikki on mahdollista ja minä olen tukenasi ja apunasi toiveiden toteuttamiseen. Vielä toivon, toivon kuitenkin..
Tuntuu että kaikki toivo on menetetty. Vaikka kuinka olen toivonut, unelmoinut ja haaveillut... en saa sitä, mitä haluan. Onko toiveeni mahdoton? Miksi minä en voi saada mitä haluan? Onko niin, ettei minun kuulu onnistua, saavuttaa...

Yksin kotona, jumitan ruuhkassa.. ei mulla oo asiaa, kelle mä soitan?

Olen rakkaiden ympäröimänä viettänyt viikonloppua. Päivät ovat täynnä ohjelmaa, ja kuitenkin tunnen olevani yksin. Kaiken valtaa suuri tyhjyys.. onko helpompaa olla kokonaan yksin näkemättä ketään vai olla yhdessä? Tämä on tuttu tunne. Elät onnellista aikaa ja sinulla on hyvä...

Onko valitsemani tie oikea? Pitääkö minun kuitenkin muuttaa elämääni? Elän täyttä elämää, elän maailmassa jonka itse rakensin. Teenkö väärin? Vaikka tieni murheita tois, omiahan ne ois. Älä siis yritä mua muuttaa. Vai pitääkö muuttaa?

Minun tekemät valinnat eivät kaikkia miellytä. Pitääkö aina miellyttää muita? Pitääkö elää täydellistä elämää?...

Mä elän, vai elänkö?
Mä elän, niin että sattuu! Mä uskallan elää! Vai uskallanko sittenkään?
Näin mietin aamulla herätessäni auringonvaloon. Päätin nousta uuteen aamuun ja elää päivän täysillä. Uskallanko kuitenkaan elää sitä elämää, mitä haluan. Mitä muut sanovat? Miten minun on opetettu elämään? Mitä minulta vaaditaan? On hyvä muistaa, että meille...